Tänään on tiistai ja jo 27. päivä joulukuuta. Vuoden viimeinen viikkko on menossa. Tähän vuoteen on mahtunut paljon iloa kuin myös surua ja sairauksia. Mutta olen onnellinen, että olen jäänyt eloon useiden aivoinfarktien tunkeutuessa minuun. Olen kiitollinen, että selvisin tuolionnettomuudesta, jossa lensin pyörätuolistani rantabulevardin kivetyksille enkä pystynyt liikkumaan. Onneksi rannalla sattui olemaan iso joukko ihmisiä, jotka tiesivät heti, mitä tekevät ja tulivat minua auttamaan ja selvisin mustelmilla. Toinen tuolionnettomuus tapahtui myös vuosi sitten kesällä, kun olimme liikkeessä, jossa oli viettävä lattia enkä sitä huomannut ja tuolini veti tuhattajasataa päin rautaista kaidetta, joka erotti jalkakäytävän ja autotien. Siinäkin minulla oli enkeleitä suojelemassa minua, jotta en joutunut autotielle ja auton alle. Selvisin siitäkin säikähdyksellä ja mustelmilla. Nyt toivonkin, että uusi, tuleva vuosi olisi parempi kuin nämä pari viimeistä vuotta. Olen kuitenkin kiitollinen, että olen elossa, vaikka en ikinä enää kävelisikään ja rakkaat läheiseni ovat ympärilläni.
Nyt toivotan teille kaikille parempaa uutta vuotta ja terveyttä ja voimia jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta viestilläsi! Kiitos!