Elämämme on tasaantunut nyt tänne auringon lämpöön ainakin vielä joitakin vuosia. Täällä on terveydenhoitokin niin hyvä, että ei täältä voisikaan pois lähteä.
Tänään käymme alcampossa ostamass ajoitain tuotteita, joita ei muualta saa ja sittne tulemme kotiin kaffeelle. Sitten onkin aika jo lähteä lenkille, koska en ole ehtinyt taas muutamaan päivään olla ulkona. Mutta onhan näitä päiviä ja aina lämpöisemmäksi sää muuttuu. Ja Josef pitää minua liikkeellä, sillä hän ei liiku luotani minnekään ennenkuin nousen pyörätuolista ja lähden kävelemään hänen kanssaan joitakin metrejä. Hän on niin kultainen äidin poika! Ja toinen kultapoika odottaa sitten kotona ja nukkuu sillä aikaa, kun olemme lenkillä. Näinhän ne päivät kuluvat piankin, kun on toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta viestilläsi! Kiitos!