Tänään on keskiviikko ja 24. päivä kesäkuuta. Asteita on 28, mutta viileä tuuli vilvoittaa sopivasti parvekkeellakin nauttijaa. Hyvin täällä on pärjätty, kun en mene kuumimpana aikana tuonne aurinkoon, kuten menin viime vuonna. Mutta kaikestahan vanhakin oppii! Nyt sain kuulumaan musiikkiakin täältä macistani ja sitä kuuntelen nyt jatkossakin. Nyt on vuorossa Olavi Virran ihania kappaleita. Tulee mieleen se ihana nuoruusaika, kun kävin ahkerasti tansseissa, no, aika ahkerasti eli kuusi kertaa viikossa. Hesassa oli tanssit aina jossakin ja siellä tuli aina käytyä. No, nyt on tanssit loppu jo vuosia sitten, mutta muistot pysyvät ikuisesti sydämessäni. Se oli todellakin aivan ihanaa aikaa! Kunpa voisin saada sen vielä takaisin! No, mutta nyt on nyt ja se oli silloin. Jotenkin vaan ne vanhat, ihanat ajat palautuu mieleeni useinkin. Nyt on kuitenkin hyvä olla minullakin, kun on rakas mieheni ja tuo ihana iltatähtemme, ilopillerimme Josef Perfecto, joka sunnuntaina täytti jo yhden vuoden. Hän on aivan ihanan valloittava ja niin on sanonut monet muutkin ihmiset. Sunnuntaina siis vietimme pikku kullannuppumme synttäreitä, jotka ovat ikimuistoiset.
Otin selfietä Josefin kanssa...
...Josefilla oli kutomani rusetti kaulassa...
...jauhalihakakku Josefille kera kynttilän...
...kullannuppumme trimmattuna ja hienona...
...arki on alkanut ja nyt Josef vahtii postiautoa, joka toi meille paketin...
...ja välillä piti nukkuakin äidin jalkojen lähellä. Äidin oma ihana sydänkäpynen, aina yhtä rakas! Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
Tänään on 13. päivä kesäkuuta ja kohti Suomen juhannusta mennään kovalla kyydillä. Täällä Espanjassa ei tiedetä tai vietetä juhannusta, kun tällähän kesä on pitkä ja lämmintä riittää. Tänään on asteita 29, joten keskipäivällä-iltapäivällä en liiku ulkona. Mutta kun ilta koittaa, niin sitten lähdemme tuolilenkille ja eilenkin olimme ja minä Sarin taikakäsien hieronnan jälkeen kävelin 60 metriä ihan noin vaan pyörätuoliani työntäen jopa mäkeä ylöskin aina kotirapulle asti. Tuli niin hyvä olo, kun Sari sanoi, että kyllä minä vielä kävelen! Nyt aion mennä joka päivä ulos ja minähän kävelen! Nyt on paljon tapahtunut tällä aikaa, kun en ole tänne mitään raapustellut ja toisaalta aikani menee niin paljon feikkarissa. Mutta onnettomuus ja sairaudet on selvitetty ja maanantaina on taas lääkäri, joka tarkkailee verensokeriani ja verenpainettani ja sydämenrytmihäiriöitä, joita on ollut usein. Mutta on tosi helpottunut olo, kun tietää, että on turvallisissa käsissä erittäin pätevän ja tarkan lääkärin hoidossa. Aiemmin kun kärsin ripulista, niin sekin johtui diabetes lääkkeestä, joka nyt on vaihdettu. Sitten ihana uutinenkin, kun yhtenä aamuna olohuoneen ikkunalautaa pitkin köpötteli kissa ja naukui niin surkeasti pyytäen ruokaa. No, onneksi meillä oli kissojen ruokaakin, joten heti veimmekin hänelle. Istuin parvekkeella ja kissa, jonka nimeksi annoin Peppi, tulikin jo minua pökkimään ja kiittämään ruuasta. Siitä asti on joka ilta ja joka aamu laitettu ruokaa parvekkeelle kissan omaan kuppiinsa ja hyvin on syönyt ja niin ihana kissa on todellakin. Kyllä hän on tainnut meille jäädäkin, kun katseli jo sisällekin sillä silmällä, että jospa tuo olisi minun kotini. Ja minä kyllä sanoinkin Pepille, että Peppi kulta, sinun koti odottaa sinua siinä! Ja Peppi saa ruokaa ja vettä ja on kova pökkimään ja niin kiltti. Mutta nyt joitain kuvia tännekin:
Ja niin hän kävi pökkäämässä ja kiittämässä ruuasta ja sitten taas lähti, mutta aina tulee uudestaan luoksemme ja tietää, että on tervetullut!
Näin kaunista täällä on ja sydän lepää! Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikonloppua ja hyvää ja lämmintä kesää!
Tänään on tiistai ja jo 2. päivä kesäkuuta. Aamu aukeni aurinkoisena ja luvassa on 26 astetta ja siitä vaan päivä päivältä nousee, sillä onhan nyt kesä. Ja sitä lämmintä onneksi riittää täällä pitkään ainakin joulukuulle tai tammikuulle asti. Linnut laulavat mitä erilaisimmilla äänillään. Mustarastas on tehnyt pesänsä tuohon lähi pinjan oksan haaraan ja laulu on aivan mahtavaa. Vihdoinkin olen selvinnyt kaikesta koettelemuksista, joita olikin melkosesti. Mutta lääkäriltäni sain avun parhaimman ja torstaina on taas lääkäri, koska hän tarkkailee tuota verensokeriani, joka vaan pysyttelee koholla aamuisinkin. No, kyllä hän keinot taas keksii, kun edellinen uusi lääke teki rajun ripulin ja piti jättää pois ja sain uuden lääkkeen tilalle. Sydämenrytmihäiriöitä on ollut aika tiiviisti, mutta olen yrittänyt vain lepäillä paljon. Eilen jaksoin jo soitellakin ja Timo lauloi mahtavalla äänellään ja kivaa oli taas yhdessä musisoidakin pitkästä aikaa. Ja sitä nyt jatkamme, kun päivällä on niin kuumaa olla ulkona, niin me soittelemme. Enpä ole nyt jaksanut taas kutoakaan ja Pian mekko jäi hieman kesken, mutta kyllä se taas valmiiksikin tulee sitten kun taas jaksan paremmin. Nyt pitää kutoa Josefille jotain, kun pian täyttää pikkuinen jo 1 vuoden. Voi meitin pientä iltatähteä! On vaan niin kultainen sylivauva! Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikon jatkoa ja hyvää kesää!
